The New Yorker – Television Issue

Ensi viikolla julkaistava The New Yorker on lehden historian ensimmäinen televisioon keskittyvä numero.  Kuten New Yorker yleensäkin, ovat artikkelit hieman uudesta kulmasta kirjoitettuja ja usein myös provosoivia, mutta aina perusteellisesti hyvää journalismia edustavia.

Tässä television erikoisnumerossa käsitellään esimerkiksi katsojien omien kuplien puhkomista, YouTuben luomaa tyhmyyden tunnetta (kun en osannutkaan kaikkea) ja tosi-tv:n maailmanparannusyrityksen epäonnistumista. Ehdoton suosikkini on myös The Seven Ages of Me and TV, piinallisen osuva sarjakuva television kulutuksesta vauvasta mummoon.

Mielenkiintoista artikkelien otsikoissa on se, että useampi kuin yksi näistä jutuista koskee YouTubea tai videota laajemmin. Tämä kuvastaa sitä, miten kieli ohjaa käyttäytymistämme. Englanninkielisessä maailmassa sanaa ”video” käytetään puhuttaessa liikkuvasta kuvasta ylipäänsä, ja myös lineaarinen televisio kuuluu videon piiriin. Video kokoaa saman katon alle kaiken audiota ja visuaalista yhdistävän filmimateriaalin, ja rajojen hälvennyksessä ollaan paljon pitemmällä kuin Suomessa.

Seurataan The New Yorkerin esimerkkiä ja laajennetaan keskustelua meilläkin Total Videon tai edes Total TV:n suuntaan. Se, mistä ruudulta sisältöjä katsotaan, ei enää ole yhtä tärkeää kuin joskus aiemmin.

Kulutetaan sisältöjä, ei laitteita.

 

 

Ajankohtaista